Sameat lasit, sotkua ja epäselvyyksiä
Alku oli turhauttava, sillä asentajat eivät noudattaneet ennaltasovittua järjestystä/aikoja asennuksien suhteen. Odottelimme asunto asennusvalmiina pienten lasten kanssa, mutta ketään ei kuulu. Olivat menneet naapuriin.
Asennukset venyivät ja venyivät, koska asentajien piti olla eri työmailla, ennen kuin taloyhtiömme oli valmis.
Pihasta ja nurmikoilta sai kerätä magneetin kanssa kourallisen ruuveja ja todella teräviä ikkunapellinpaloja. Alumiiniset osat eivät magneetiin tarttuneet, joten niitä piti keräillä ilman apuja. Toivottavasti löysin kaikki, sillä tekevät ikävää jälkeä pienten lasten jalkapohjissa. Yksi vanha lasikin oli mennyt rikki asennuksien aikaan - tästä minulle ei kerrottu, vaan huomasin pieniä lasinsiruja laattojen päällä.
Erikoisikkunoiden valkoset muovitulpatkin oli niin löysät, että vauva sai ne irti. Onneksi huomasin, ennen kuin meni suuhun ja olisi mahdollisesti aiheuttanut tukehtumisriskin.
Ongelmat eivät päättyneet tähän - aurinkoisella säällä huomattiin, että lämpölasien välissä oli merkittävää sameutta. Koska sameus/juovat oli lasien välissä, ei niitä ollut mahdollista pestä pois. Vikaa oli usean asunnon ikkunoissa. Uusia laseja sai odotella ja asennusajankohtakin oli epäselvä.
Se miksi inspiroiduin kirjoittamaan vuotta myöhemmin tänne oli se, kun taapero koski pitkään alaikkunalistaan ja se tipahti alas terävine listanauloineen. Lista oli kiinnitetty uretaaniin, eikä ikkunanpokiin.
Lopussa annetussa ikkunaoppaassa luki Tiivi, mutta asentajilla oli Pihlan logot vaatteissa.
Tämmöinen kokemus meiltä. Nyt on ihan kivan näköiset uudet ikkunat. Olisi ollut hienoa, jos kaikki olisi mennyt sulavasti, mutta ei.








