Lelukoulu nimeltä Metropolia
Metropolia – Suomen korkeakoulukentän värikäs päiväkoti
Suomen korkeakoulujärjestelmässä on monenlaisia oppilaitoksia: yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja sitten on Metropolia a.k.a "Metropulju" – instituutio, jota alan sisällä kutsutaan hellyttävästi lelukouluksi. Kyseessä on eräänlainen akateeminen päiväkoti, jossa opiskelijoita pidetään varhaiskasvatuksessa siihen asti, että heidät voidaan seuloa Aalto-yliopiston esikartanoon.
Metropolian opetushenkilökunta koostuu monipuolisista ammattilaisista – entisistä kopiokonevastaavista, ex-lapionheiluttajista ja niistä, joilla työmaa loppui, mutta eläkkeeseen oli vielä 20 vuotta. He ovat kuin koulun musiikinopettaja, jotka puhuvat nuoteista suurella innolla, mutta eivät osaa soittaa, tai eivät edes tunnista pianoa kuvista.
Opetusmetodit ovat yhtä modernit kuin Nokian 3110:n käyttöliittymä: klikataan, toivotaan ja rukoillaan, että seuraava dia olisi relevantti. PowerPoint-esitykset on kopioitu suoraan 1990-luvulta, ja jos opiskelija kysyy, mitä hyötyä tällä tiedolla on vuonna 2025, opettaja saattaa vastata: “Siitä saat tehtyä hyvän opinnäytetyön – jos et tee, saat miinuspisteen tiimityötaidoista.”
Erityisen legendaarinen on sähkö- ja automaatioinsinöörilinjan tilanne. Valmistuva insinööri ei osaa edes piirtää huonepohjaa tai suunnittella työmaansähköjä, koska niitä ei opeteta. Työllisyysaste lähenee nollaa, paitsi rakennusmestaripuolella, jossa opettajilla on vielä jäljellä jonkinlainen yhteys todellisuuteen. Yksi sähköpuolen opettajista jopa kirjoitti Kauppalehteen kolumnin otsikolla “Kuinka tyhmiä ovat nykyopiskelijat” – se oli tavallaan rohkea veto, lähti sen jälkeen lomalle ja jätti oppilaat ajelehtimaan käytäville.
Jos oikeasti harkitset uraa sähköalalla, harkitse kahdesti. Sähköasentaja, joka osaa tehdä käsillään, on tulevaisuuden selviytyjä tekoälyn aikakaudella. Metropolian ST-kortti suorittaja sen sijaan jää helposti jumiin ryhmätyön välitilaan, odottamaan palautetta opettajalta, joka ei koskaan saa Teamsia käynnistettyä.